Oi öistä kulkijaa korpimaan
Ken metsän synkkiin pimentoihin vaipuu
Oi rinnassansa syttyy villi kaipuu
Kuin halu hekkumahan hurjimpaan!
Hän näkee metsän synkät silmät vaan
Ja kuinka varjot yössä nousee, haipuu
Ja metsän viidakossa oksat taipuu
Ja esiin astuu kätköstänsä Pan
Hän huulillensa nostaa ruokopillin
Hän soittaa, soittaa laulun hurjan villin
Ja metsä sadoin äänin soi ja soi
Mut öisen kulkijan on järki poissa
Se harhaa metsän synkän sokkeloissa
Ja hurjaa onnenunta unelmoi, unelmoi