Kun eräs vanha cowboy kerran kulki ratsuineen
ja illan tullen saapui päälle vuorenharjanteen
niin karjalauman hirmuisen hän näkee kulkevan
siel läpi synkkäin pilvien ja yli taivahan
Jippijaijee, jippijaijoohoo, aaveet taivahan
Tuo karjalauma kulkuansa jatkaa mylvien
sen hengitys on polttava ja vauhti hirmuinen
ja uuden ihmeen taivahalla silloin nähdä voi
siel cowboy-joukko ratsastaa ja laulu hurja soi
Jippijaijee, jippijaijoohoo, aaveet taivahan
On ratsastajat väsyneet ja ratsut läähättää
vaan silti ykskään joukosta ei taaemmaksi jää
he karjalaumaa koettavat kilvan tavoittaa
mut ponnistukset turhaa on, he eivät kiinni saa
Jippijaijee, jippijaijoohoo, aaveet taivahan
Ja taivahalta silloin eräs ääni huudahtaa:
"Hei, sä cowboy käänny tieltäsi, et sitä jatkaa saa
tai paholaisen karjalaumaa joudut ajamaan
kun kerran päättyy elon tie ja saavut Manalaan."
Jippijaijee, jippijaijoohoo, aaveet taivahan
aaveet taivahan
aaveet taivahan!