Hautasuon happaman
Ruttokellot pauhaavat pahuuttaan
Ennustaen tuskallista kuolemaa
Kutsuen lopun hallitsijaa
Tautien suurta kantajaa
Kaikuu kalman jylhä sointu
Mystistä virttään parkuen
Herättäen raadot suohaudastaan
Ulvonta mätäisten kurkkujen
Ylistystä ruton messiaalle
Surmavuosien kylmä jyly yli maiden kantaa
Aikojen takaa tekee uutta tuloaan
Suuri miehensurmaaja nostaa taas katsettaan
Tautien herra, sairauksien ruhtinas
Kohottaa katseensa ruttokuilusta
Mädän soista vetää miekkansa
Julistaa tuomionsa liejuhaudasta
Mädän viikate kamalan kuoleman
Taivaan kannen halkaisee
Repien riekaleiksi Jumalan
Taivaan haavasta tulehtuneesta
Paiseisen kristuksen raadon riuhtoo
Syösten (alas) maahan lihakuoppaan
Äpärän suonsilmään paiskaa
Sekaan isänsä jäännökset
(sekä) madonsyömien enkelten