M¤ jumahdin kerran mun pleikkariin
Ja olin pari kuukaut kii siin.
Piti hoitaa hommii mut se on niin,
Et olin vaan et tsuippaduippadui.
Mimmifrendi l¤mpes joo jep jep,
Arse ylös, ulos Edu nyt hep hep.
Otan leedii, s¤¤st¤ neuvos,
Sun t¤ytyy muista et oon oloneuvos.
Harvat harmaat hiukset sulle tuottanu,
Biksi ollu vaihees kyb¤ vuotta mut,
Ei etene, ei tuu valmiiks.
Tyrkin salaa rauhottavii sun lasiis.
Ja tasan nyt tokkuras, ilmavoimis p¤tkin ku mokkula.
Mut hommat vaan jotenkin lutviutui,
Ku olin vaan et tsuippaduippadui.
Sit¤ on nautintoaltis, j¤¤köön nillitykset sikseen.
Löys¤t pois niinku ei löys¤ ois itse.
Sent¤¤n jotkut pahoist tavoista saanu j¤¤d¤,
T¤¤ll¤ istuttu helottamas spr¤g¤ p¤¤ll¤.
Ja onks t¤¤ ees vika kerta likaselta
Lautaselta, ei sopinu mulle.
Otan iisimmin ku moni muu, uskon
Et oon mun mammaltani omistunu.
Tietenkin sillön t¤llöin kapteeni,
Pamahdan pikkuserkun maalaisapteekkiin.
Kiitokset kaikille, kun ei vaan muista muit,
Ollu v¤h¤n niinku tsuippaduippadui.
M¤ jumahdin yks kes¤ huikalle,
Koko kes¤loma, sen pitunen se.
Paluu arkeen, saikun jatkeeks,
Fudut duunist, monon kuvio arseen.
Massit finito, masteri tukoskin.
Ja stokka-kortin omistaa vaan tukarit.
Mut turha rimpuil ku schaisset housus,
Ekin piuhalle pikaset nousut.
Ep¤toivosen arka poikanen,
Etenee aina vaan tsuippaduippaten.
Mut jotenki kaikesta suoriutui,
Kun oli vaan et tsuippaduippadui.