Hei pienen hetken kevättä kestää
kauneinta aikaamme rakkauden
ei voi silloin tunnetta estää
kumpikin tiesimme sen
tuuli soi laulujaan
kevään lapsia kutsuen
aamun koi kultas maan
sydän ymmärsi kutsun sen
Lintujen lauluun sun kanssasi nousin
kasteesta kirkkaana helmeili maa
purppurapilviä aamussa sousi
toiveemme nousivat niidenkin taa
itsekkin kasteena onnesta itkin
paiste sen kuivasi vain
vuokkojen valkoista mattoa pitkin
kassasi kulkea sain
Hei pienen hetken kevättä kestää
kauneinta aikaamme rakkauden
ei voi silloin tunnetta estää
kumpikin tiesimme sen
tuuli soi laulujaan
kevään lapsia kutsuen
aamunkoi kultas maan
sydän ymmärsi kutsun sen
Aurinko kultaista auerta antoi
verhoten hellästi rakkauden
tuulien kuiskaus leutona kantoi
aamussa laulunsa onnellisen
tuntuu kuin itsekkin nuppuna oisin
auennut aamua päin
enhän mä uskonut että mä voisin
kanssasi tuntea näin
Hei pienen hetken kevättä kestää
kauneinta aikaamme rakkauden
ei voi silloin tunnetta estää
kumpikin tiesimme sen
tuuli soi laulujaan
kevään lapsia kutsuen
aamunkoi kultas maan
sydän ymmärsi kutsun sen ... (x2)